Ei pitäisi olla kohtuuton. On mukava, kun miehen sukulaispoika tulee käymään. Siis siinä mielessä, että näillä pojilla pysyy yhteys.

Minä vaan vähän pitkästyn. Koko ilta musiikkia joka ei ole mun "genree" ja yritystä saada toinen innostumaan siitä omasta jutusta. Miehellä jotain seitkytluvun juttuja ja nuoremmalla ambienttia. Nyt tosin näyttää vähän siltä, että nuorempi yrittää tarjota omistaan jotain mikä saattaa kiinnostaa miestäkin. Nyt niillä on uusi yhteinen kiinnostuksen kohde; kuvankäsittely. Tuolla ne nyt pöytäkoneella rustailee. Mut mikään ei oo mun juttu.

Tää on ihan turhaa jorinaa. Täähän on paljon kivempi kuin aiemmin. Kehitystä on tapahtunut. Mua vaan ottaa päähän kun en voi kattoo telkkaria. Mikä on ihan ala-arvoinen lauantai-illan vietto tapa. Kattoo telkkaria ja juoda. Hmph.

Mä nyt vaan tykkään kuunnella musiikkini kuulokkeista yksin ilman keskeytyksiä. Nyt ei tahdo kuulla mitä puhutaan musiikin yli.

Äh, en mä jaksa enää kirjottaa.

Yks ilta puolessa vuodessa. Älä valita!

Lisäys myöhemmin.

No joo vittu. Soitti yhtä bändiä ja mä sanoin pitäväni siitä. Ja sit se sano että joo tää on tällasta helppoo. Mua aina ottaa päähän, kun sanotaan että tää on helppoo musaa. Tulee aina sellanen olo, että mä olen niin tyhmä etten mä tajuu kun jotain helppoo. Että pitää olla "vaikeeta" ja sitten olis "hyväksyttävä" musiikkimaku. Vittu mä en edes tajuu mikä on helppoo ja mikä "vaikeeta". Mä vaan tykkään jos tykkään.

Muistelenpa mieheni ja mun alkuajoilta kun se soitti Zappaa ja kehui että tää on niin vaikeeta, että te ette VOI tajuta tätä.