Viikko aikaisia ylösnousuja. Viikonloppua odottaen. Halu olla miehensä kanssa. Joo, myönnetään, ottaa pari paukkua. Meillä on ollut tapa, että viikonloppuaamuina mies, joka herää aikaisemmin, tullee viereen makoilemaan, lusikkaan. Tänä aamuna nousin vessaan, mies oli koneella. Kun se huomasi minun olevan hereillä, keskeytti strategiapelinsä ja meni tupakalle. Odotin, että tulisi sen jälkeen viereen. Ei. Meni pelaamaan peliänsä. Vaikuttaa kummasti loppupäivään. En puhunut kuin välttämättömät. Ei tehnyt mieli.

Nyt se on jo nukkumassa. Se oli vähän aikaa illalla "mun kanssa" ja meni sitten koneelle kuuntelemaan musiikkia ja rämpyttämään kitaraa. Varmaan sitä vituttais jos se lukis ton; rämpyttää. Mä vihaan kuunnella sen soittoo!

Niinkuin mä olen odottanut yhteistä viikonloppua. Viikolla mä olen illalla väsynyt, joten okei, mies on koneella. Viikonloppuna mä odotan, että se jaksais vähän olla mun kanssa, mut ei.

Kun se oli terveempi me käytiin arboreettumeissa ja yleensä ajeltiin jonnekkin katsomaan jotain. Nyt kun sitä ei enää ole, ei ole mitään. Meillä ei oikeastaan ole mitään yhteistä. Mä vaan tykkäisin siitä ja haluaisin, että meillä olis enemmän yhteistä. Ei ole mitään.

Ja mulla on kiltin tytön syndrooma. Hah. Paska juttu. Mut sotketaan aina alimmaks. Ja mä annan sen tapahtua. Että kaikki olis hyvin. Mutta ei oo.